© Mika Taanila
Elokuva

Mannerlaatta

Ohjaus Mika Taanila
Musiikki Mika Vainio
Teksti Harry Salmenniemi
Graafinen suunnittelu Markus Pyörälä
Äänisuunnittelu Olli Huhtanen
Tuotanto Jussi Eerola / Elokuvayhtiö Testifilmi Oy
Esityskieli suomi

Mannerlaatta on täyspitkä lettristinen elokuva lentopelosta, turvatarkastuksista ja aikavyöhykkeistä. Tarina kuvaa tilannetta kuvitteellisessa lentokenttähotellissa Helsinki-Vantaalla. Päähenkilö on saapunut työmatkallaan Tokiosta Helsinkiin ja toipuu hotellihuoneessaan aikaerosta ennen seuraavaa lentoa. Tapahtumat kiinnittyvät henkilön multi-taskingiin, jossa yksilön huomio ja aktiviteetti kohdistuu moneen suuntaan yhtä aikaa. Erilaisten teknisten laitteiden, kuten puhelimen, tietokoneen ja sykemittarin, pirstoma ajankäyttö muokkaa tajuntaa. Teknologinen todellisuus – erilaisten screenien valtava määrä arjessa – edesauttaa lentopelkoa ja onnettomuus-skenarioiden kuvittelua. Päähenkilön aikakäsitys on kroonisesta jet lagistä johtuen häilyvä, sisäinen ja ulkoinen todellisuus menevät ristiin, hänen muistinsa tekee tepposensa tuon tuostakin. Elokuva kuvaa teknologian pyörittämää todellisuutta ja sen vaikutusta hermostoomme ja muistiin.

-Mika Taanila

Esityksen päätyttyä Sami Klemolan haastateltavana on ohjaaja Mika Taanila.

Elokuvan kesto on 74 minuuttia.

Ensi-ilta: Berlinale Forum Expanded 15.2.2016

Ohjaajan sana

Yksityisen ja yleisen kontrollin välineet määrittelevät jet-laggereiden kansainvälisen lifestylen. Lentokenttien turvallisuusjärjestelmät ovat ymmärrettävistä syistä lisääntyneet 2000-luvulla jatkuvasti ja tulleet elimelliseksi osaksi matkustuskokemusta. Erilaisten screenien äärellä viettämämme aika on korvannut suorat ihmiskontaktit. Lisäksi ruumiintoimintojemme vapaaehtoisesta, yksinäisestä tarkkailusta on tullut normikäytäntö.

Päähenkilömme – tarinan kertoja – on kirjaimellisesti vailla ominaisuuksia. Jos ajatellaan elokuvan olevan konkretian taidetta, tällä kertaa paradoksaalisesti päähenkilön ikä, sukupuoli, ulkonäkö, ammatti jne. jäävät katsojan omien mielikuvien ja tulkintojen varaan. Koska päähenkilöä ei koskaan nähdä, on myös mahdollista että henkilöitä on useita.

Mannerlaatta käyttää minimalistisia keinoja saavuttaakseen maksimaalisen tehon. Lentomatkustamiseen liittyvät tekstit vuorottelevat ohikiitävien esinemassojen kanssa. Nopeuden ja pysähdyksen aaltoliike on oleellista äänikerrontaa: tiheistä äänikentistä hienovaraisiin äänitapahtumiin ja täyteen hiljaisuuteen. Koska elokuvassa ei ole figuratiivisia kameralla kuvattuja otoksia, kaikki tapahtuu mustavalkoisessa varjojen maailmassa: valokopioita, fotogrammeja, tekstiä. Yksi Mannerlaatan tavoite on viedä elokuvaa takaisin peruselementteihinsä, antiikkiseen varjoteatteriin ja luolamiesten camera obscuraan.

Mannerlaatta kiinnittyy materialistisen elokuvan 1970-luvun anti-illusionistiseen perinteeseen tuoden sen 2020-luvun mielenmaisemaan. Tässä mielessä Mannerlaatta on ehdotus “mahdottomaksi elokuvaksi”.

-Mika Taanila