Tampere Biennale 14.-18.4.2010

Säveltäjä Tapio Tuomelaa voisi helposti luonnehtia intellektuelliksi, joka seisoo jalat tukevasti maassa. Hänen työhistoriansa ja vaikutuksensa Suomen nykymusiikkikentälle on merkittävä ja hän on tuonut vahvoja mielipiteitään esille – aina kuitenkin musiikin ehdoilla. Viitasaaren Musiikin aika –festivaalin taiteellisena johtajana toiminut Tuomela valittiin maaliskuun alussa Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtajaksi.

Kymmenen vuotta sitten taiteellisena johtajana: “Uusi musiikki on ajettu nurkkaan. Se on olosuhteiden – pinnallisuuden ja yksipuolisen tarjonnan – uhri.”

Rondo-lehden haastattelussa vuonna 2000 silloinen Musiikin ajan taiteellinen johtaja Tuomela linjaa tuoretta ohjelmanjulistustaan ”korkeiden ihanteiden puolustamiseksi”. Millaisilla tulevaisuudenvisioilla maamme säveltäjäyhdistystä sitten lähdetään luotsaamaan eteenpäin? Tuomela kertoo allekirjoittavansa kymmenen vuotta sitten lausumansa sanat edelleen. Hän myöntää yhdistyksen toiminnan asettamien haasteiden olevan tuttuja jo ajalta ennen Musiikin aika -festivaalia, jolloin hän työskenteli yhdistyksen osa-aikaisena toiminnanjohtajana ja asiamiehenä, mutta hänen mukaansa ”maailma säveltäjien ympärillä on valtavasti muuttunut sen jälkeen ja muutosvauhti tuntuu edelleen kiihtyvän”. Muutoksen kynnet ovat iskeneet ennen kaikkea arvomaailmaan, musiikin käyttöön ja jakelukanaviin.

Lue lisää

Istuin viime kesänä Kajaanin Runoviikon avajaisissa kuuntelemassa tähtitieteilijä Esko Valtaojaa. Hän hiillosti juhlille saapunutta humanistiyleisöä C. P. Snow’n klassisella väitteellä, jonka mukaan termodynamiikan toisen pääsäännön tunteminen on yleissivistyksen kannalta aivan yhtä olennaista kuin se, että tietää William Shakespearen nimen ja on kenties lukenut tuotantoakin. Valtaoja nostatti käsiä ylös – ja kas, kyseisen pääsäännön tunteneita oli suuressa salissa muistaakseni kaksi. Shakespeare taas nautti runofestivaaliyleisön keskuudessa ymmärrettävästi hiukan tätä laajempaa tuntemusta.

Mäiskittyään humoristisesti kumoon myös suomalaisen kokoonpumpatun ns. älymystön, joka valtakunnan päälehdessä viikottain äänestää tuiki tärkeistä ja vaikeista kysymyksistä ei-juu-vaarinhousut -tyyliin, Valtaoja peräänkuulutti arvostusta tieteelle ja tieteelliselle maailmankuvalle. Viesti oli selkeä: humanistista tietämystä ihaillaan kaikkialla, kun taas luonnontieteistä ei tarvitse tietää edes alkeita. Niidenkään, jotka muutoin sivistyneinä itseään pitävät.

Lue lisää

Kuten tiedämme, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – tälläkin sivustolla, pelkään pahoin – ja musiikki, tuo abstrakti taidemuoto, puhuu tunnetusti puolestaan. Mutta niinpä vain tämäkin säveltäjä bloggaa sen sijaan että piirtäisi (moni meistä kyllä osaa sitäkin) tai pyytäisi kuuntelemaan musiikkiaan. Me elämme puhutun ja kirjoitetun sanan maailmassa, tai paremminkin siinä osassa maailmaa jossa asiat saavat merkityksiä vasta kun ne on sanallisesti määritelty.

Lue lisää

Kirjoitin teokseni Appassionato sellolle ja pianolle Turun Soitannollisen Seuran tilauksesta tämän vuoden Turun sellokilpailua varten. Tilaus oli haastava, sillä kilpailun pakollisen sävellyksen tulee sisältää tekstuureja, jotka mahdollistavat nuoren muusikon erilaisten musiikillisten valmiuksien arvioimisen.

Teos on teknisesti vaikea. Kappaleen jokaisen taitteen avaus ja vakiinnuttaminen vaatii rikkeetöntä suoritusta ja hermojen hyvää hallintaa. Tämän tyyppistä taituruuden hallintaa harjoitellaan usein opiskeluajan etydien parissa. Siinä missä etydit hiovat yleensä vain yhtä tiettyä teknistä osa-aluetta, taiturikappaleet rakentuvat yllättäen vaihtuvista teknisistä vaateista.

Lue lisää

Suomen tunnetuimpiin sopraanoihin lukeutuva Anu Komsi esiintyy Tampere Biennalen avajaiskonsertissa sisarensa Piian Komsin sekä pianisti Ilmo Rannan kanssa. Anu tunnetaan paitsi räväkkänä ja ilmaisuvoimaisena taiteilijana, myös raudanlujana organisaattorina hänen perustamassaan Kokkolan oopperayhdistyksessä.

Miten ura laulajana ja oopperanjohto sopivat yhteen, Anu Komsi?

- Sovitan ne lähinnä hyvin toimivalla kännykällä, jossa nettiyhteydet ovat aina olemassa ja isot liitteetkin aukenevat. Toimisto kulkee mukana lentokentillä ja lavan reunassa! Komsi hymyilee, mutta jatkaa painokkaasti: – Tottakai keskittyminen on välillä koetuksella, mutta niin kauan kuin jaksan molempia, sekä omaa uraa että tuottamista, niin sitten vain teen niin. Tietenkin palaute on se, joka kannustaa jatkamaan.

Lue lisää

Biennalessa Tampere Filharmonian solistina esiintyvä Virpi Pahkinen on yksi kansainvälisesti menestyneimmistä tanssijoistamme. Ruotsissa asuva Pahkinen kiertää maailmaa niin koreografina kuin soolotanssijana. Filharmonia puolestaan on ainoa täysimittainen sinfoniaorkesterimme pääkaupungin ulkopuolella. Pahkista on täällä entisessä kotimaassaan nähty lavalla harvakseltaan ja siksi vastaanotto Tampereelle on ollut jo ennakkoon riemukas. Miten kahden taidejättiläisen kohtaaminen on oikein tapahtunut? Pahkinen antaa suosiolla kunnian Tampere Biennalen taiteelliselle johtajalle: ”Lotta Wennäkosken idea!” tanssija naurahtaa.

Lue lisää

Olen tullut uskoon.

Crossover on avautunut minulle kirkkaana ja säteilevänä – ilon ja innoituksen tuojana. Suomenkielinen Wikipedia kertoo seuraavaa: ”Termillä crossover kuvataan musiikissa ilmiötä, jossa artisti saavuttaa tai pyrkii saavuttamaan suosiota oman kohdeyleisönsä ulkopuolelta. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun klassisen musiikin artistia markkinoidaan populaarimusiikkia kuuntelevalle yleisölle. Crossover voi viitata myös musiikkikappaleeseen, jossa on yhdistelty eri musiikkigenrejä kohdeyleisön laajentamiseksi. Esimerkiksi crossover jazzissa yhdistellään jazz- ja pop-musiikin elementtejä. Termiä käytetään usein halventavassa merkityksessä.”

Lue lisää

Mario Caroli (s. 1974) on italialainen huilisti, joka on yksi perehtyneimpiä säveltäjä Salvatore Sciarrinon musiikin tulkitsijoita. Caroli saapuu Tampere Biennaleen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa, mezzosopraano Sonia Turchettan kanssa esittämään yhdeksi Sciarrinon pääteoksista lukeutuvan minioopperan, “La perfezione di uno spirito sottile”.

Caroli on opiskellut Sciarrinon musiikkia jo 18-vuotiaasta lähtien ja huilisti-säveltäjä-kaksikko on tehnyt yhteistyötä jo vuodesta 1992. Säveltäjän työn seuraaminen ja mukanaeläminen teoksien synnystä niiden kantaesityksiin asti on tehnyt Carolin mukaan huilukappaleista ja –konsertoista osan hänen elämäänsä, ikään kuin hänen lapsiaan. ”Olen aina pitänyt Sciarrinon musiikkia täysin luonnollisena minulle,” huilisti summaa. Virtuositeetti, josta hänen yhteydessään usein puhutaan, on sekin artistin mukaan jotain, mitä ei ole tarvinnut liiemmälti harjoitella, vaan se on ollut ”luonnollisin asia, mitä hänen taiteellisella urallaan on tapahtunut”. ”Mennä musiikkia vastaan sen tullessa luo”, Caroli kuvailee prosessia, jolla hän ottaa teoksia haltuun.

Lue lisää

Olen viettänyt tämän kevään Pariisissa Cité Internationale des Arts -residenssissä. Työskentelen parasta aikaa näyttämöteoksen parissa, ja olen viime aikoina miettinyt kertomuksellisuutta ja itsereflektiota suhteessa musiikkiin.

Tammikuussa olin kuuntelemassa Ensemble 2e2m:n Dmitri Kourliandski -konserttia ja niihin liittyviä luentoja Ranskalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa. Kourliandski on eräs parhaiten menestyneistä sukupolvensa venäläisistä säveltäjistä. Kourliandskin musiikki, jota hän itse luonnehtii ”objektiiviseksi”,  heijastuu konseptionaalisesti pelkän musiikin traditioiden reflektoinnin ulkopuolelle. Seikka, minkä muu nykytaide tekee useammin, musiikki sen sijaan harvemmin. Hänen taiteelliset ja esteettiset ratkaisunsa ovat suhteellisen pitkän ja rohkean päätöksenteon tulos.

Lue lisää

Vancouverin olympialaisten kolme joukkuemitalia liki pelastivat Suomen urheilujohdon kasvot. Odotusten ja todellisuuden suhdetta kuvannut määritelmä ”katastrofi” kohentui viime metreillä muotoon ”tavattoman heikko menestys”. Jääkiekkoilijoiden ja naisten hiihtoviestijoukkueen suhteellisista onnistumisista huolimatta suomalaiset urheilijat yksilöinä pettivät laajalla rintamalla. Uran tärkeimmällä hetkellä edes omaa perusosaamista ei saatu esiin – venymisestä puhumattakaan. Yksinäisinä tuikkuina loistaneiden muutaman onnistujan takana lähinnä tapeltiin, kyräiltiin ja luovutettiin taistelutta. Jotain suomalaisten meiningistä kertoo, että joukkueen suuriksi sankareiksi nousivat naisjääkiekkoilijat, jotka neljän mitaleista taisteluun kykenevän maan joukossa onnistuivat jäämään vain toiseksi viimeiseksi. Saavutus sekin.

Lue lisää